Mitä tulikaan kuunneltua?

Kuuntelen loppujen lopuksi aika harvoin musiikkia varsinaisen kirjoittamisen aikana. Vain silloin, jos olen todella sisällä tekstissä, sen tunnelmassa ja rytmissä, voin antaa musiikin soida taustalla eikä se häiritse minua. Jos taas ajatuksillani on taipumusta harhailuun (niin kuin niillä kirjoittamisen aikana valitettavan usein on), musiikki voi sotkea keskittymiskykyä entisestään. Alan liian helposti kuunnella laulun sanoja enkä omia, sisäisiä sanojani, jotka täytyisi saada kirjoitettua. Sanatonkaan musiikki ei välttämättä ole ratkaisu, sillä rytmi ja melodia voivat häiritä. Tai musiikki voi olla sittenkin vääränväristä, maalata mieleen vääränlaisia kuvia.

Kuuntelen kuitenkin kirjoittamisprosessin aikana musiikkia. Yleensä virittäytyessäni tekstiin tai jonkin kohtauksen tunnelmaan. Muutaman minuutin musiikkitrippi, ja sitten kirjoittamaan.

Punainen kuin veri -kirjan prosessin aikana kuuntelin muiden muassa seuraavia kappaleita. Kuuntelin toki monia muitakin, mutta nämä ovat ehkä ne keskeisimmät.

Garbage: The World Is Not Enough
Laleh: Some Die Young
Florence And The Machine: Breath Of Life
Lana Del Rey: Summertime Sadness
Massive Attack: Protection
Chisu: Kohtalon oma
Adele: Rolling in the deep
Jessie Ware: Wildest Things
PMMP: Tytöt
Pink: Blow Me (One Last Kiss)
Kent: Utan dina andetag
Sheryl Crow: Run, Baby, Run
Skunk Anansie: Hedonism
Eva Dahlgren: När en vild röd ros slår ut
Lily Allen: Fuck You
Alicia Keys: Girl On Fire
Kaj Chydenius: Jäähyväiset
k.d. lang: Barefoot

Lalehin Some Die Young oli yksi ensimmäisen kirjoitusvaiheen tärkeimpiä kappaleita videoineen, jossa punainen, valkea ja musta lomittuvat toisiinsa sellaisella tavalla, jonka halusin tuoda mukaan myös tekstiin.

In English: These are some of the songs I listened to during the writing process of As Red as Blood.

Lukijalle

Hyvä lukija,

Punainen kuin veri on romaani, joka sai alkunsa saksalaisessa kirjakaupassa. Rakastan kirjakauppojen kiertelyä, etenkin ulkomailla, sillä siellä kirjojen erilaiset kannet, tapa asetella ne esille ja yllättävät kohtaamiset yllättävien teosten kanssa ruokkivat omaa kirjoitusintoani ja avaavat näkemään uusia asioita. Suuntaan melkein aina ensin osastolle, jossa ovat nuorille ja nuorille aikuisille suunnatut kirjat. Niin tein myös tuossa saksalaisessa kirjakaupassa. Minun ei olisi pitänyt yllättyä jännityskirjojen ja trillereiden suuresta määrästä, sillä tiesinhän, että Saksassa ”krimit” ovat suosittuja kaikissa muodoissaan: kirjoina, elokuvina, tv-sarjoina, näytelminä… Mustanpuhuvien kirjankansien rivistöä katsellessani aloin kuitenkin miettiä, kuinka vähän Suomessa on trillereitä nuorille aikuisille. Samassa sain vision.

Näin silmieni edessä jännitysromaanin, jolla oli mielikuvitusta kiihottava nimi. Rot wie Blut. Se tuli tosiaan mieleeni ensin saksaksi, ja heti perään tietenkin suomeksi. Punainen kuin veri. Nimi naulasi minut paikoilleni ja lähetti liikkeelle ajatusmyrskyn. Jos olisi kirja nimeltä Punainen kuin veri, pitäisi olla tietenkin myös Valkea kuin lumi ja Musta kuin eebenpuu. Tajusin, että minulla oli siinä täydelliset nimet trilogialle. Sitten se pitäisi vain kirjoittaa.

Nimet ovat aina olleet minulle tärkeitä. Henkilöiden nimet, paikkojen nimet, tarinoiden nimet, kirjojen nimet. Olen muutaman kerran joutunut kirjoittamaan romaania aluksi työnimen turvin. Se on tuntunut epämukavalta, kiusalliselta, jollain lailla väärältä. Kuin päälläni olisi koko ajan kutisevat, hiertävät tai liian pienet vaatteet. Oikeat nimet keräävät itseensä materiaalia, tunnelmia, kuvia ja teemoja magneetin tavoin. Punainen kuin veri veti puoleensa päähenkilön, 17-vuotiaan Lumikki Anderssonin. Se näytti minulle lumihangen, jolle punaiset veripisarat ovat lennähtäneet tappavan kauniiksi kuvioksi. Se toi eteeni punaisia esineitä, vaatteita ja tunteita. Se antoi tekstille sykkivän rytmin.

Punainen kuin veri on trilleri, jonka kirjoittaminen oli ajoittain aivan laittoman hauskaa. Kai minussa on myös ripaus sadistia, sillä nautin Lumikki Anderssonin saattamisesta pulaan, jotta pääsin näkemään, miten hän selvitti tilanteen. Onneksi näin voimakkaan päähenkilön kanssa saatoin aika pitkälti luottaa siihen, että onnistuisimme yhdessä juoksemaan pakoon jäiselläkin tiellä ja väistelemään luoteja, muista vaaroista puhumattakaan.

Romaanin kirjoittaminen on ollut minulle seikkailu. Toivottavasti se on sitä myös sinulle, lukijani.

In English: In short: Writing As Red as Blood has been a great adventure for me. I hope it will be an adventure also for the readers.

Punainen kuin veri on ilmestynyt!

Lumikki-trilleritrilogian ensimmäinen osa, Punainen kuin veri, on ilmestynyt!

punainen-kuin-veri-kansi-iso6.jpg

Salla Simukka
Punainen kuin veri

Olipa kerran tyttö, joka oppi pelkäämään.

Trilleri joka pitää otteessaan kuin hyytävin pakkanen.

Punainen kuin veri aloittaa Lumikki Anderssonista kertovan jännitystrilogian, jonka muut osat ovat Valkea kuin lumi ja Musta kuin eebenpuu.

Pimiöön on ripustettu kuivumaan pestyjä viidensadan euron seteleitä. Ilmassa leijuu vanhan veren haju. Lumikki Anderssonin periaatteena on olla sotkeutumatta asioihin, jotka eivät hänelle kuulu, mutta seteleiden löytäminen kiskaisee hänet keskelle kansainvälistä huumebisnessvyyhtiä. Alati kiihtyvä tapahtumien pyörre heittää Lumikin hengenvaarallisiin tilanteisiin, pakenemaan kylmäverisiä rikollisia ja lopulta salaisiin Jääkarhun juhliin. Tapahtumien taustalla talvi on kylmempi kuin vuosiin, ja pakkanen kurittaa Tampereen katuja.

Punainen kuin veri pitää otteessaan kuin hyytävin pakkanen. Se aloittaa uuden, vetävän trilleritrilogian, jonka pääosassa on vahva ja itsenäinen Lumikki Andersson.

In English: Book 1 of the Snow White Trilogy has come out!

As Red as Blood

17-year-old Lumikki Andersson goes to a high school of performing arts. She has made it a rule to stay out of things that do not involve her. However, the rule is put to the test on leap day when she finds washed five hundred euro notes hung to dry in her school’s darkroom. It turns out that three students from Lumikki’s high school have in their possession plastic bags containing bloody notes, and soon Lumikki finds herself caught in a tangled web of international drug trade. Elisa, one of the three students and daughter of a wealthy family, begins to suspect that her father, a police officer in the narcotics division, is somehow involved.

Lumikki is swept into a whirlpool of events and faces life-threatening situations on the run from Russian and Estonian criminals. Finally, after four hectic days, Lumikki finds herself in a huge mansion where the mysterious Polar Bear is having a legendary secret party. In the mansion, all secrets are revealed. It’s the coldest winter in decades; the streets of Tampere are frozen and white with snow. And nothing is as red against white snow as blood.